PERINTÖOIKEUS

Perintöoikeus koskettaa meistä jokaista jossain vaiheessa elämää. Oikeudellisessa kontekstissa perintöoikeudesta käytetään myös nimitystä jäämistöoikeus. Perimystä sääntelevät päälait Suomessa ovat perintökaari sekä avioliittolaki.

Testamentilla ja muilla ennen kuolemaa tehdyillä järjestelyillä voimme itse vaikuttaa siihen, kenelle omaisuutemme siirtyy poismenomme jälkeen. Testamentilla ja muilla järjestelyillä on mahdollista ottaa huomioon perillisten edut ja jopa vähentää perillisille maksettavaksi tulevien perintöverojen määrää. Samalla voimme määrätä tietyissä lain asettamissa rajoissa kenelle omaisuutemme siirtyy kuolemamme jälkeen.

Omaisten kannalta kuolemaan liittyy huomattavan paljon käytännön asioita, jotka tulisi hoitaa, vaikka surun keskellä omat voimavarat olisivatkin vähäiset. Hautajaiset tulisi järjestää, pankin kanssa asioida, perukirja tulisi laatia sekä perunkirjoitus järjestää. Samalla perukirja pitäisi vielä laatia oikein ja oikea-aikaisesti, jotta välttyy veroseuraamuksilta.

Perunkirjoituksen jälkeen on vielä edessä perinnönjako. Mikäli ositusta ensin kuolleen ja lesken välillä ei ollut lesken eläessä tehty, on ennen perinnönjakoa edessä vielä ositus kuolinpesien välillä. Useimmiten nämä kaksi toimitusta eli ositus ja perinnönjako tehdään samassa asiakirjassa. Ositus on mahdollista ja useissa tapauksissa suositeltavaa tehdä vielä lesken eläessä, jolloin vältytään erilaisilta muun muassa omaisuuden arvostamiseen liittyviltä ongelmilta lesken kuoleman jälkeen. Ositus lesken ja kuolinpesän välillä voidaan tehdä myös osittaisena, jolloin osa ensiksi kuolleen omaisuudesta on mahdollista tehdä jakaa perintönä jo lesken eläessä.

Joskus perinnönjakoon liittyy riitaisuuksia kuolinpesän osakkaiden välillä, eikä riitaisuuksista päästä sopuun osakkaiden kesken neuvottelemalla. Silloin ainoaksi vaihtoehdoksi jää hakea käräjäoikeudelta pesänselvittäjää ja/tai pesänjakajaa. Erimielisyydet kuolinpesässä voivat liittyä monenlaisiin kysymyksiin, kuten esimerkiksi siihen, mitä omaisuutta pesään kuuluu, miten kuolinpesän omaisuus tulee arvostaa, onko vainajan eläessään jollekin osakkaalle antama omaisuus katsottava ennakkoperinnöksi tai suosiolahjaksi perinnönjaossa, miten vainajan jättämää testamenttia tulisi tulkita, tai onko kuolinpesällä saatavia joltakin osakkaalta. Muun muassa näitä tilanteita varten tarvitaan pesänselvittäjää ja/tai pesänjakajaa, elleivät osakkaat pääse sopuun keskenään. Kun pesään on määrätty pesänselvittäjä ja/tai pesänjakaja, on varsin yleistä, että kaikki tai osa osakkaista hankkii itselleen lakimiehen avustamaan ja edustamaan itseään perinnönjaossa.